Tänä vuonna päätin neuloa tasan kaksi joululahjaa ja sainkin ne valmiiksi tänään. Huivit menevät isomummojen hartioita lämmittämään. Ensimmäinen huivi on tehty  tumman violetista 100% alpakkalangasta. Langan vyöte ei kuitenkaan tullut mukaan, eikä nimi nyt muistu mieleen. Ohje on Oscilloscope-huivi tämän syksyn Knitscene-lehdestä. Ravelrystä voi mallia myös vilkaista.  

Toinen huivi on Ravelryn ohjeen mukaan, hieman muunnellen, tehty Textured Shawl. Lankana tässä Shetland Deluxe, joka on villan, mohairin ja alpakan sekoite. Toimii mielestäni hienosti huivilankana.

Huivien värejä oli hankala saada tänään kuvattua, mutta hengityksen huuru kyllä ikuistui toiseen kuvaan. Puut ovat täällä Savossa saaneet mitä kauneimman lumihunnun ja niitä olen kyllä jaksanut pari päivää ihastella. Täydellinen joululook!

Lopuksi vielä oikein makoisaa joulunaikaa kaikille. T: Piparkakkukaupungin väki ja Annis

Kuva on aavistuksen hämärä, mutta niinhän ne tähän vuoden aikaan usein ovat. Tänä vuonna pimeys ei ole minua harmittanut vielä ollenkaan. Ehkä se on valoiseen aikaan tehtyjen vaunulenkkien tai innokkaan joulun odotuksen ansiota. Joulun odotus onkin tänä vuonna paisunut aivan ennennäkemättömiin mittoihin. Tiedossa on ensimmäinen joulu pitkään aikaan, kun saan viettää oikein pitkän joulun ihan vapaalla. 

Pidempiaikainen projekti on ollut virkkaamalla päällystetyt kuutiot vauvan ja varmaan hyvin nopeasti taaperon leikkeihin. Idean sain jo kesällä ja tilasin puuvillalankaa ja vaahtomuovikuutiot odottelemaan. Neliöitä onkin tullut virkattua pitkin syksyä. Sen tarkempaa suunnitelmaa raidoituksista ym. en tehnyt, vaan tein aina kulloisenkin inspiraation mukaan ja yritin käyttää mahdollisimman hyvin langan hyödyksi, ettei langanloppuja jäisi paljon lankalaatikkoihin pyörimään. Neliöt on virkattu puolipylväillä ja lopuksi yhdistin ne kuutioksi kiinteillä silmukoilla. Lankana Mandarin Classic. Kuutioiden mitat ovat 30x30x30 ja 20x20x20. Pienin kuutio 10x10x10 odottelee vielä päällysteitä. Vaahtomuovipalat ovat jämäköitä, joten luultavasti nämä käyvät myös jakkaroista sitten myöhemmin.  Nyt hauskinta taitaa olla raitojen rapsuttelu ja pienemmän kuution siirtely.

Olen jo jonkin aikaa toivonut villatakkia, jossa on edessä liehuvat helmat. Päädyin vinguttamaan luottokorttia Ravelryssa ja hankin Wispy Cardin ohjeen. Drops Alpaca ei tälläkään kerralla suostunut helpolla yhteistyöhön. Takista oli koko ajan tulla liian suuri. Lopulta vaihdoin puikot puolta kokoa pienemmäksi kuin ohjeessa ja päädyin lasten koon silmukkamäärään. Pituutta tein takkiin enemmän kuin ohjeessa. Halusin takista sellaisen kotivillatakin, joka on helppo vetäistä päälle satunnaisesti viluttaessa tai kauppareissulle lähtiessä.

Kuvaussessio meni ihan riehumiseksi. Ja ei, en osannut tehdä hienoja ja elegantteja hyppyjä, mitä nykyisin paljon näkee varsinkin ihmisten matkakuvissa. Ehkä olisi pitänyt neuloa vielä pidemmät siivet.

Eräänä päivänä sain myös viimeisteltyä jo keväällä valmistuneet vauvan housut. Housut odottelivat koko kesän kuminauhaa. Onneksi lopputulos on sen verran reilu, että mahtuvat vieläkin, vaikkakin housujen käytännöllisyys ei kyllä vielä vakuuta. Ohje on Erika Knightin Pehmoisia neuleita pienokaiselle- kirjasta. Lankana Sirdar Baby Bamboo. Hienosti kuitenkin housuihin mahtuu kestovaippakin. Pisteitä siis ainakin siitä.

Neuleita on pikkuhiljaa valmistumassa kuin niitä kuuluisia sieniä sateella. Kova innostus olisi lukemattomiin eri malleihin, samaa on tuntunut olevan liikkeellä muillakin neulojilla. Toinenkin lempiharrastus on taas syksyn tullen saanut uutta potkua. Leivonnaisia valmistuu useamman kerran viikossa. Erityisesti pidän erilaisista amerikkalaistyyppisistä herkuista ja tänä syksynä onkin kokeiltu muun muassa kurpitsapiirakkaa ja pekaanipähkinäpiirakkaa.

Äidin tekemistä tumpuista taisi tulla ihan mieleiset. Kädessäkin pysyivät kuvaussession ajan. Jää nähtäväksi miten käy käytännössä.

Liivin takaosasta kuvat ilman mallia. Etuosaa esitteleekin sitten liivin saaja itse. Kuumalla ilmalla tosin seurana vain vaippa, syksymmällä tarkoitus on käyttää liiviä esim. valkoisen bodyn kaverina. Kuvaussessiossa irtosi hymyjäkin, mutta kameralle en niitä ihan ehtinyt saada. Ehkäpä vaate kuitenkin on mieleinen, vaikka hieman epäilevän näköinen kaveri osassa kuvista esiintyykin. Myönteisenä palautteena otin myös sen, että uusi neule säästyi suuremmilta pulautuksilta, useimmiten kun uusi vaate saa vauvan tuoksua aimo tujauksen muutaman minuutin sisällä pukemisesta. 

Jotain pientä olen kuitenkin saanut päiväunien aikaan valmiiksi. Vihreän kesäpeiton vaunuihin aloitin jo talvella. Lankana teeteen poppari, jota hankin alennuksella. En ole kovin tyytyväinen lankaan. Pesusta huolimatta vaikuttaa olevan aika pölyinen lanka, mukavan pehmoinen ja kevyt kuitenkin. Lisäksi on tullut neulottua muutama imu vaippohin bambusta ja hampusta. 

Helteillä nukkuminen on ollut välillä vaikean oloista. Eilen unta etsittiin meren rannalta rantakallioilta ja hyvinhän se sieltä löytyi.

Mobilen runko on taivuteltu rautalankaisesta henkarista ja sen ympärille pyörittelin ensin puuvillakankaista suikaletta ja sen jälkeen vihreäruutuista koristenauhaa. Lintu on neulottu Manos Silk Blend jämälangasta ja sille siivet kangastilkuista. Ensin meinasi iskeä laiskuus ja ajattelin liimata siivet lintuun. Onneksi kuitenkin lähdin ompelupuuhiin ja hopealangalla mielestäni lopputuloksesta tuli aika kiva. Liimalla olisi varmasti tullut tahroja ja koppurainen lopputulos. Halusin mobileen myös vähän kirkkaita värejä ja varastosta löytyi punaisia puuhelmiä, joten ne päätyivät mukaan. Mobilen lopullista muotoa pyörittelin pitkään ja ehkä olisin voinut tehdä vieläkin yksinkertaisemman. Ajattelin kuitenkin, että saahan tuosta tavaraa pois, jos alkaa tuntua liian täydeltä. Ja helposti killuttimia voi myös vaihdella, jos sattuu keksimään jotain uutta. 

Saman kirjan ohjeella ajattelin tehdä myös vaunuihin lintukoristeen, mutta ehkä sitten joskus myöhemmin. Täytyy ensin varmistaa, ettei vauva vaan saa lintufobiaa heti alkuunsa, koska lintuaiheisia tavaroita ja koristeita alkaa olla kertynyt jo muitakin. Mobilen lintu muuten meinasi olla vähintään yhtä hankala kuvattava kuin kauniisti laulelevat lajitoverinsa. Päivä on ollut sateinen ja värit meinasivat kuvatessa kadota aivan kokonaan.

Viime viikolla sain myös valmiiksi jotakin uuteen kotiin. Trikookuteesta neuloin helmineuleella kylpyhuoneen maton. Matosta tuli mukavan pehmeä ja samalla napakka. Puikkoina nro 8. Idea mattoon äidiltä, joka taas oli nähnyt tällaisen tehtynä jossakin käsityökaupassa. Äidille kiitokset vielä myös kuteista.  

Innostuin jopa uudelleen kokeilemaan ompelua ja tein hoitoalustalle päällisen Suuri Käsityö- lehden ohjeen mukaan (2/2010). Eihän se taas ihan nappiin mennyt. Muun muassa taistelin muovitetun froteen ja tavallisen kankaan kulmauksessa etenkin oikeassa yläreunassa, mikä on kuvassakin kyllä nähtävillä. Mutta eiköhän alusta aja asiansa. Pinnasängyn pehmusteita en lähde itse yrittämään, vaikka alunperin meinasin. Onneksi ihan kivat löytyivät Kodin Ykkösestä. Vauvan sängyn ylle liimattiin piristykseksi Djecon koristetarroja. Tykkään kyllä kovasti lopputuloksesta, vaikka ihan valmis nukkumasoppi ei ehkä vielä olekaan.

Toiset supervauvan polvisukat on neulottu Step langan lopuista siten, että vaihdoin varressa joka toisella kierroksella eri lankaan. Sukista tulikin varsin mielenkiintoiset ja ei välttämättä mitkään suloisimmat. Lisäksi langan loppuessa toisesta sukasta tulikin pienempi. Saa nähdä pääsevätkö nämä ollenkaan käyttöön. Värikin kun muistuttaa minua lapsuuden seurakunnan kerhon satumatoista ja varsinkin siitä yhdestä, jota sanottiin oksennuksen väriseksi. Voi sitä raukkaa, joka sillä matolla joutui satuhetkensä istumaan. Ehkäpä siis tulevana äitinä pidän mielessä omat lapsuuden traumat ja jätän nämä sukat käytettäväksi siihen tilanteeseen, jos mitään muuta ei ole puhtaana. 

Pari viikkoa sitten sain kuitenkin valmiiksi jo talvella aloittamani vauvan peiton. Mielessä oli enemmän sellainen lekottelupeitto, kuin esimerkiksi vaunuihin tuleva. Olen aika tyytyväinen malliin ja lopputulokseen, vaikka alkuperäinen suuunnitelma valkovihreästä peitosta sai vaihtua ruskeaan, koska Lanetista ei löytynyt enää kauniin sävyisiä vihreitä. Lankana siis kaksinkertainen Lanett Superwash. Ohje OpArt-peittoon on Knittystä. 

Supervauvan polvisukat tein varastoista löytyneestä vauvalangasta, jonka epäilen olevan Novitan Bambinoa. Sukkamalli oli mukava tehdä ja mikäli toimivat hyvin käytännössä, niin taidanpa kuluttaa samalla mallilla muitakin langanloppuja. Minulle tyypilliseen tapaan toisen sukan tekemisen aloittaminen kesti monta viikkoa. Sukissa ja lapasissa on kohdallani usein se ongelma, että kun lopputuloksen on jo nähnyt ensimmäisessä, niin toisen tekemiseen ei meinaa löytyä tarpeeksi uteliaisuutta ja mielenkiintoa.

Sukat ja peitto pääsivat kuvattavaksi ennnen laatikkoon sujahtamista. Yhdestä kulmasta kuvattaessa kameran ruudulle työntyi pakostakin myös tuleva sukkien ja peiton käyttäjä. Lieneekö ollut utelias...