Eilen illalla tuli taas muistutus siitä, miksi pidän yleensä jotain helppoa, yksinkertaista työtä telkkarityönä. Varsinkin siis jos haluaa katsoa elokuvaa tai hyvää sarjaa. Eilen illalla tuli canalilta Terminaali ja olin juuri saanut 4/2005 Modan lainaan, jossa on ohje kivaan palmikkotoppiin. Päätinpä sitten enempiä harkitsematta aloittaa neulomisen. Silmukoiden luonti ja ensimmäinen kierros sujuivat hyvin, mutta sitten ohjeessa oli jotain kummallista. Kuviossa palmikon viiva oli piirretty neljän silmukan kohdalle, vaikka ohjeessa palmikon tekemiseen tarvitaan kuusi silmukkaa. Jotenkin tässä ei neulematematiikka täsmää. Pohdinpa sitten toisella aivopuoliskolla tätä ongelmaa ja toisella katsoin elokuvaa. Lopulta sain tehtyä hyvin yksinkertaisen päätelmän, että vähennän vain palmikoita reunustavista nurjista silmukoista yhdet ja käytän ne palmikon tekemiseen. Kuitenkin tähän hyvin yksinkertaiseen päättelytyöhön sain kulutettua koko elokuvan ajan. Jos olisin tehnyt elokuvien katseluun tarkoitettua neulomusta, olisin saanut paljon enemmän aikaan. Tänään sitten jatkoin tuota luomusta. Tein ohjeeseen vielä toisenkin muutoksen. Neulon aina palmikon sisällä myös välikierroksilla keskellä kaksi nurin. En tiedä olenko nyt aivan hakoteillä tämän ohjeen kanssa ja jos joku on jo tehnyt tämän, saa antaa vinkkejä.

Palmikoita en ole hirveästi tehnyt. Enemmän tulee tehtyä pitsineuleita. Tässä työssä on välillä kaksi apupuikkoa ja puikot siis kilisee melkoisesti. Butterfly on kyllä ihanan pehmeää lankaa. Miinuksena siinä mielestäni hankala neulottavuus, koska meinaa koko ajan hajota kahteen tai useampaan osaan. Aloitin muuten tekemään tätä pyöröneuleena. Tulevatpa kappaleet suurinpiirtein samaan aikaan valmiiksi ja vähemmän pääteltäviä saumoja.

Muihin aiheisiin: Tossut ovat nyt suutarilla, joka ystävällisesti laittaa niihin kumipohjat. Halpaa tämä omien kenkien tekeminen ei ole. Suutariin menee 26€. Toisaalta käsityötähän se suutarikin tekee, joten eiköhän se ole ihan oikeutettu hinta. Ja ainakaan näitä tossuja ei kukaan lapsi ole minimaalisella palkalla värkkäillyt.

Viikonloppuna myös ompelin. Kyllä se on ihan hyvä kerran vuodessa muistuttaa itseään, miksi en pidä niin paljon ompelusta ja etten ole siinä kovin hyvä. Parit housut kuitenkin lyhensin kesähousuiksi ja aloittelin rantapeiton ompelua. Kellohame odottaa vielä vuoroaan. Kangas on niin kaunista ja pelkään, että pilaan sen kun painan jalkani polkimelle.