Kesän lopulla päätin aloittaa jonkun neuletyön itsellenikin. Minulla on ollut jo pitkään varastossa kauniin sinistä Dropsin Alpacaa, josta jo kertaalleen yritin villatakkia muutamia vuosia sitten. Tuolloin takki päätyi lopulta purkuun, vaikka malli ihana olikin. Toteutus vain epäonnistui.

Olen jo jonkin aikaa toivonut villatakkia, jossa on edessä liehuvat helmat. Päädyin vinguttamaan luottokorttia Ravelryssa ja hankin Wispy Cardin ohjeen. Drops Alpaca ei tälläkään kerralla suostunut helpolla yhteistyöhön. Takista oli koko ajan tulla liian suuri. Lopulta vaihdoin puikot puolta kokoa pienemmäksi kuin ohjeessa ja päädyin lasten koon silmukkamäärään. Pituutta tein takkiin enemmän kuin ohjeessa. Halusin takista sellaisen kotivillatakin, joka on helppo vetäistä päälle satunnaisesti viluttaessa tai kauppareissulle lähtiessä.

Kuvaussessio meni ihan riehumiseksi. Ja ei, en osannut tehdä hienoja ja elegantteja hyppyjä, mitä nykyisin paljon näkee varsinkin ihmisten matkakuvissa. Ehkä olisi pitänyt neuloa vielä pidemmät siivet.