Muutama vuosi sitten aloittelin tekemään Easy perusvillalangasta villapaitaa poikaystävälleni Rowanin hyvältä vaikuttavalla Beau-ohjeella. Villapaita ehti melkein puoleen väliin toista hihaa, mutta mallaillessa kommentit olivat sen verran varovaisen vaisuja ja sivulauseessa taisi tulla esille myös epäily langan kutittavuudesta, että villapaidan tekele unohtui pitkäksi aikaa kaapin perälle.

Muuttoa varten pakkaillessa villtakki tuli taas vastaan. Päätin, että en lähde leikkimään poikaystävän villapaita kirouksen kanssa, vaan puran villatakin ja käytän langan johonkin muuhun. Olen siis joskus kuullut kerrottavan, että poikaystävälle neulottu villapaita aiheuttaa hankaluuksia, jos se ei olekaan ihan mieluinen ja kuitenkin tekijä odottaa paitaa käytettävän, koska siihen on käytetty paljon aikaa, vaivaa ja lempeitä ajatuksia. Jokainen voi sitten päätellä loput. Eiköhän tämä ole vain neulojien urbaania legendaa, mutta joka tapauksessa paita tuli purettua, oli syynä sitten puhdas käytännöllisyys tai taikausko. Paidan sijaan olenkin saanut jo toivomuksen virkatusta tai neulotusta knallihatusta, joka tosin tuntuu vielä isommalta haasteelta kuin täysin sopiva villapaita.

Easy-langasta neuloin sitten itselleni Stefanie Japelin Fitted Knits kirjasta villatakin yksinkertaisella, mutta silti mielestäni aika hauskalla ohjeella. Villatakki valmistuikin vajaassa viikossa. Oransseja nappeja oli varastossa yksi liian vähän, joten alimmainen nappi on erilainen. Pesin villatakin huuhteluaineella, joka hieman pehmensi neuletta ja teki siitä laskeutuvamman. En siltikään taida käyttää tätä pelkän t-paidan kanssa, sillä alkuperäinen arvio osui kuin osuikin oikeaan, lanka kutittaa.

Tänä syksynä neulonkin taas uusissa maisemissa, tällä kertaa Tampereella.